tiistai 6. maaliskuuta 2012

Designilla on historiansa

Nyt ei nyhjäistä tyhjästä



Suomalaiset mieltävät designin vain muotoiluksi, vaikka suunnittelu olisi lähempänä sitä mitä sanalla kansainvälisesti tarkoitetaan. WDC:n konseptissa ja myös kansainvälisesti esimerkiksi arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun tekeminen ovat designia. Brittiläinen design-sanakirja määrittelee, että ”design is what concerns our everyday action” eli että design määrittää jokapäiväistä toimintaamme, arkeamme. Sana on suomennettu sanakirjoissa lähes 20 eri tavalla, muotoilun ja suunnittelun lisäksi sanoilla kuosi, piirustus, luonnos, kuvio, sommittelu jne.

Monille design merkitsee kallista turhuutta, vaikka yhtä hyvin tavalliset käyttöesineet kuten matkapuhelin, wc-pönttö, koneet ja autot ovat tavalla tai toisella muotoiltuja. Muotoilua pidetään yritysten kilpailuvalttina alasta riippuen. Jotkut ovat sitä mieltä, että Nokian puhelimien alkumenestys kytkeytyi pitkälti myös muotoiluun. Muotoilun merkitys esimerkiksi Fiskarsin maailmanmenestyksessä on myös ollut aivan ratkaisevaa.  

WDC:n muotoilupuheeseen liittyy paljon fraseologiaa ja tyhjää puhetta, joka vieraannuttaa ja voi tuntua turhauttavalta. Joskus tuntuu kuin pyörä olisi keksitty uudestaan.

Istuin yhden iltapäivän seminaarissa, jossa puhuttiin muotoilijan vastuusta pääsemättä puusta pitkälle, haarukoimalla sieltä täältä. Totta onkin, että sekä muotoilijoita että arkkitehtejä kiinnostaa yhä enemmän ekologinen vastuu ja huoli maailman tilanteesta. Tässä onkin mielenkiintoinen ristiriita, kun mielikuvamuokkauksessa kaupunkeja kehitetään yrityksille vetovoimaisiksi tornitaloröykkiöiksi, jotka vetäisivät jotain kuviteltua maailman luovaa eliittiä jopa suomalaisiin kaupunkeihin. Suunnittelijapuoli, ainakin osa siitä, haluaisi hyödyntää lähellä olevia materiaaleja ja rakentaa ja kuluttaa pröystäilemättä ja pohtii pienempää mittakaavaa kuin päättäjät. 

Kaupunkilaiset luultavasti kallistuisivat suunnittelijapuolen aatoksiin, jos tavoittaisivat nämä ajatukset. 

Yksi WDC-vuoden teemoja olisi mielestäni lisätä tietoisuutta suomalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin historiasta. Ekologinen ja sosiaalinen vastuu oli yksi 40- ja 50 –lukujen hyvän arjen designerien, mm. Kaj Franckin perusajatuksista. Tarkoitus oli tehdä hyvää arkea koteihin sarjatuotannossa mahdollisimman edullisesti. Samaten suomalaisen arkkitehtuurissa on ”pienen ihmisen” asuinolosuhteet haluttu ottaa kehitettäviksi, sanapari on Alvar Aallon. Jos puhutaan muotoilijan ja suunnittelijan vastuusta, niin kannattaa puhua jatkumosta, joka alkoi 30-luvulta ja jatkuu tähän päivään.  Tämä antaisi myös perspektiiviä sille kalkyloinnille, jota kotitaloudet nykyään harjoittavat astiaperinnöillään, tosin onhan sekin kierrätystä.

Täytyy toivoa, että WDC-vuodella on jotain vaikutusta kaupan keskusliikkeisiin, joilla on kunniakas menneisyys mutta vähemmän kunniakas nykyisyys teipattuine ikkunoineen ja standardiliikkeineen. Tai että Iittala-Arabia ei rakentaisi vain menneisyyden muotoilun varaan, vaan uskoisi nykymuotoilijoihin. 


Julkaistu Kuntalehti 2/2012 alla olevan artikkelin yhteydessä

Muotoilupääkaupunkivuoteen kuuluu puhetta ja paljon villoja

Viidessä kaupungissa valistetaan, ideoidaan ja toteutetaan
Salla Savolaisen kuvitusta Hurraa Helsinki -kirjaan


Helsinki on tänä vuonna maailman muotoilupääkaupunki yhdessä Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Lahden kanssa. Valinnan teki muotoilun maailmanjärjestö Icsid (International Council of Societies of Industrial Design) kaupunkien hakemuksessa esitettyjen suunnitelmien pohjalta.

-       Maailman design-pääkaupungilla on viisi kaupunginosaa: Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti, selittää ohjelmapäällikkö Kaarina Gould yhtä useampaaa järjestäjäpaikkakuntaa.

-       Kansainvälisesti tämä ei ole herättänyt mitään ihmetystä, Gould väittää.

-        Design-pääkaupunkivuoden ansiosta Helsinki on noussut monissa kansainvälisissä medioissa esiin sekä kiinnostavana matkailukohteena että toimivana kaupunkina. Näissä yhteyksissä tarkoitetaan usein koko metropolialuetta, vaikka puhutaan vain Helsingistä.

Viiden muotoilukaupungin lisäksi myös muissa kunnissa on ilmoitettu tapahtumista WDC-vuoden kunniaksi, ja saatu säätiön siunaus ja jopa rahaa mukanaololle. Esimerkiksi Rovaniemellä järjestetään design-viikko helmikuussa ja myös Fiskarsin taiteilijaosuuskunta Raaseporissa on saanut WDC:n tukea näyttelyilleen.

UPM, Kone, Hok-Elanto jne.

Yritysyhteistyökumppaneita on hyväksytty 21. HOK-Elanto on yksi pääyhteistyökumppaneista. Tammikuun 14. päivän kokosivun mainos Helsingin Sanomissa sai hieraisemaan silmiä, kun siinä ilmoitettiin, että muotovalio kaurakakku on herätetty henkiin design-vuoden kunniaksi. Siis leipäkin on designia. Toivottavasti tällaista uuvutustekniikkaa ei näy enempää. Nimittäin Turussa kulttuurin luuraaminen joka paikassa, jopa ostoskasseissa alkoi toimia päinvastoin kuin oli tarkoitus.

Myös UPM on ehtinyt hyödyntää muotoiluvuotta kilven kiillotuksessaan. UPM on toki tehnytkin kierrätyksen alalla kiinnostavia innovaatioita ja tekee niitä edelleen. ”Tiesitkö, että paperia voidaan kierrättää kuusikin kertaa sen ominaisuuksien ratkaisevasti heikkenemättä?”, kysytään UPM:n mainoksessa. No en tiennyt. ”Metsä on täynnä uusia mahdollisuuksia.” Varmasti, myös Suomessa.  

Vaikuttavatko muotoiluvuoden tapahtumat siihen, että design miellettäisiin uudella tavalla? Lisäävätkö vuoden tapahtumat muotoilun käyttöä jokapäiväisessä ympäristössämme? Muuttaako design-vuosi ajattelua ja kuinka laajasti?


Arjen parantaminen, onnistuuko?

”Designpääkaupunkivuoden 2012 tavoitteena on kaupunkilaisten arjen ja elinympäristön parantaminen sekä julkisten palvelujen ja yritysten toiminnan kehittäminen designin avulla”, määritellään virallisissa papereissa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, onkin vaikea hahmottaa. Ohjelmaan sisältyy noin kolmesataa hanketta ja ohjelmaa on vuoden 2012 jokaiselle päivälle sekä Helsingissä, että muualla.

- Kaikkein tärkein tavoite on lisätä ymmärrystä siitä mitä muotoilu on ja mihin sitä voi käyttää. Käytännössä kaikki ohjelmassamme olevat projektit tavalla tai toisella tekevät näkyväksi muotoilun mahdollisuuksia ja sovellusalueita, olivat ne sitten tapahtumia, näyttelyitä tai asiantuntijapuheenvuoroja, kiteyttää ohjelmajohtaja Kaarina Gould.

Design-vuoteen liittyy paljon fraseologiaa ja tyhjää puhetta, paljon konkreettisia ja abstrakteja tapahtumia ja prosesseja, mutta myös kaikenlaista kaupungilla näkyvää hauskaa. Esimerkiksi Lahdessa jalkauduttiin kadulle kysymään asukkailta, mitä he haluaisivat. Joku ehdotti juomavesipisteitä kaupungille, ja ideaan tartuttiin.

-       - Me olemme lähteneet mukaan tähän aivan innoissamme. Muotoilu on kaupungin strategiassa kärjessä, kertoo WDT-vuotta Lahdessa koordinoiva yhteyspäällikkö Heini Moisio.
-        
Lahdessa on ennestään hyviä tuloksia aikaansaanut muotoiluinstituutti. Moisio sanoo olevansa ylpeä kaupungin taide- ja muotoilukasvatuksesta. Lahden keskusta, erityisesti torialueen kehittäminen ovat olleet keskeisiä vuoden tapahtumien suunnittelussa. Kun kysyttiin kaupunkilaisten ideoita valaistukseen, penkkeihin, istutuksiin jne., saatiin hyviä ajatuksia.

-       Me pyrimme täällä myös konkreettisiin tuloksiin, vakuuttaa Henni Moisio ja viittaa Lahdessa olevaan teollisuuteen, joka hyödyntää muotoilua.

Hankkeen kohtauspaikaksi on perustettu Lahden muotohuoltamo, jossa kerrotaan hankkeista. Muotohuoltamo aloitti toimintansa tammikuussa muotoilija Tapio Anttilan näyttelyllä. Anttila on tunnettu erityisesti valaisimistaan.

Lahden taidemuseossa järjestetään Ekolandia-näyttely, joka nimensä mukaisesti esittelee muotoilun ekologisia ratkaisuja. Hiihtomuseossa esitellään suksen muotoilua, vinkkinä Lahdessa kävijöille. Kaikissa wdt-kaupungeissa museot ovat pyrkineet toteuttamaan ainakin yhden näyttelyn, joka sivuaa vuoden aiheita.


Espoossa menossa suuria hankkeita

Espoossa taas ovat meneillään sekä Tapiolan, Otaniemen että Keilaniemen alueen suurimittaiset ja kauaskantoiset suunnitelmat, hanketta kutsutaan T3:ksi. Ne olisivat tekeillä joka tapauksessa, mutta ainakin kaupungin kulttuurijohtaja Georg Dolivon mielestä design-vuosi voi antaa uutta potkua yhteistyölle ja on vaikuttanut jo esimerkiksi siten, että Aalto-yliopistossa on kehitteillä useita aiheeseen liittyviä projekteja.

-      -  Haluamme saada tieteen, taiteen ja elinkeinoelämän voimavarojen yhteen nivomisella aikaan sellaisia tuotteita, joita maailma tarvitsee ratkaistakseen suuria ongelmia, maalailee Dolivo.
-        
-       - Haluamme ajattelua, että maailman pelastaminen on kannattavaa.
-        
Dolivon mielestä kaupunkisuunnitteluun ja arkkitehtuuriin liittyvä painotus on Espoossa luonnollinen, koska kaupungissa koulutetaan arkkitehtejä ja toisaalta esimerkiksi Tapiolan puutarhakaupunki on maailmankuulu tunnettujen arkkitehtien yhteistyön tulos.

Espoossa vietetään myös Ympäristövuotta, joka on otettu mukaan WDC-hankkeeksi. Dolivo uskoo, ett terveydenhuollossakin voidaan parantaa asioita WDC-vuoden aikana. Design-vuoden ohjelmajohtaja Kaarina Gould kertoi Heikki Peltosen haastattelussa radiossa, että esillä ovat olleet sekä vastaanottotilojen että puhelinpalveluiden kehittäminen sekä Espoossa että Helsingissä.

Säätiö-organisaatio

Vuoden toteuttamista varten on perustettu Kansainvälinen design-säätiö, joka on valinnut WDC-lipun alle pääsevät hankkeet ja rahoittaa osaa niistä. Koko muotoiluvuoden valmistelun ajan on tiedostettu, että ollaan myöhässä. Mutta ensimmäinen lottovoitto saavutettiin, kun New York Times ehdotti vuoden alussa lukijoilleen, että nämä matkustaisivat Helsinkiin, koska tänä vuonna tapahtuu kaikenlaista. Organisaatio on sama kuin Turussa kulttuuripääkaupunkivuoden valmistelussa ja aivan kuten kulttuuripääkaupunkivuotena niin myös tässä on esitetty kritiikkiä byrokraattisuudesta ja läpinäkyvyyden puutteesta.

Säätiön budjetti on noin 16 miljoonaa euroa, josta kaupungit maksavat kuusi miljoonaa, valtio viisi miljoonaa ja loput kerätään yrityksiltä ja säätiöiltä. ”Toimijoiden” eli mukana olevien yritysten, järjestöjen ja muiden yhteisöjen kokonaispanokseksi on arvioitu viisikymmentä miljoonaa euroa. Hankkeella on 21 yrityskumppania, lisäksi museoita, yliopistoja ja muita oppilaitoksia.

Taidekasvatusta lapsille


Satelliittikaupunkien yhteishankkeeksi on kehitetty taidekasvatushanke kouluille nimeltä Muotoilijan aarrearkku. Aarrearkku on suunnattu esikoululaisille. Lisäksi eri ala-asteilla esitellään muotoilukasvatuksen työkalupakki, mukana on kustakin kaupungista yksi ala-aste. Vantaa koordinoi tätä toimintaa.

Ilmeisesti lasten taidekasvatushankkeita tukemaan Tammi on julkaissut Hurraa Helsinki –kirjan, joka maaliskuussa ilmestyy myös englanniksi. Siinä Salla Savolaisen oivaltavien kuvien ja Karo Hämäläisen tekstin avulla yritetään selostaa lapsille, mitä on muotoilu ja miten se näkyy Helsingissä.

Suuria arkkitehtuurikilpailuja

Muotoiluvuoden suurin arkkitehtuurikilpailu on menossa Töölönlahdelle: Helsingin keskustakirjastokilpailu on avoin kansainvälinen kilpailu ja osanotto on varmasti suuri. Kirjastohankkeet ovat kansainvälisesti tärkeitä, niistä seuraa paljon julkisuutta ja keskustelua ja kirjastojen arkkitehtuuriin on perinteisesti panostettu paljon. Kirjastot vaikuttavat jokaisen kaupunkilaisen elämään paljon enemmän kuin monet muut rakennukset. Siksi on luultavaa, että kilpailu herättää myös kansalaisten huomiota. Vuoden kuluessa ratkeaa myös Helsingin ranta-alueista käyty ideakilpailu Kirjava satama. Kilpailutyöt ovat olleet esillä  Laiturissa vanhan linja-autoaseman näyttelytilassa. Alkuvuoden kohisuttavin puheenaihe on Guggenheimin taidemuseo, mutta tätä kirjoitettaessa ei vielä tiedetä, ehtiikö mahdollinen arkkitehtuurikilpailu WDC-vuoden tapahtumien joukkoon. Jos mahtuu, tiedossa on säpinää.


Julkaistu Kuntalehti 2/2012